Olen viidennen vuoden tuotantotekniikan ja tuotekehityksen opiskelija Konetekniikan laitokselta. Syyni vaihtoon lähtöön oli monitakeinen. Ensinnäkin halusin kehittää englannin kielen taitojani ennen kaikkea puhumisen osalta. Toinen syy oli, että halusin kartuttaa kokemuksiani myös Aalto-yliopiston ulkopuolisilla opinnoilla. Viimeisenä syynä oli oikeastaan ”nyt tai ei koskaan”- ajattelu. Opintoni ovat kääntymässä kohti loppuaan ja nyt oli viimeinen tilaisuuteni lähteä ulkomaan vaihtoon.
Vaihtoon lähdön valmistelu
Aloitin vaihtoon lähtöni valmistelut jo vuosi ennen vaihtoa, koska elättelin toiveita vaihto-opinnoista Japanissa tai Kanadassa. Kuitenkin päädyin etsimään sopivaa vaihtokohdetta Erasmus-ohjelmasta, koska en löytänyt itselleni sopivia opintoja muista ystävyysyliopistoista. Loppujen lopulta valitsin University of Limerickin (UL) sillä löysin kyseisestä yliopistosta eniten tietoa ja kurssitarjontakin vastasi erittäin sopivasti omia opintojani.
Vaihtopapereiden täyttämisen koin byrokraattiseksi, koska nimiä ja leimoja piti hakea yhdeltä sun toiselta koulun henkilökunnan jäseneltä. Vaihdon rahoituksen varmistin säästämällä kesätyöpalkka, hoitamalla opintotukeni kuntoon Kelan osalta ja saamalla Aalto-yliopistolta vaihtoon kuuluvan apurahan. Sain lisäksi apurahaa Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä (KKES), joka tukee Pohjois-Karjalasta kotoisin olevia opiskelijoita.
Vaihdon aloitus
Matkani Irlantiin alkoi päivää ennen yliopiston orientaatiopäiviä, koska ammattiainekerhoni Aasian excursio päättyi neljä päivää ennen kyseisiä päiviä. Olin jo kuitenkin tehnyt ennakkoon matkasuunnitelman ja varannut asunnon opiskelija-asuntolasta, joten minun tarvitsi vain vaihtaa matkalaukun sisältö ja hyvästellä tyttöystäväni. Matkatavaraa minulla oli yhteensä n. 20 kg painava matkalaukku, läppärilaukku ja täyteen ahdettu reppu. Matka alkoi aamutuimaan Helsingistä lentämällä Kööpenhaminan kautta Dublinin lentokentälle, josta sitten lentokenttäbussilla keskustaan. Dublinista jatkoin suoraan matkaa Limerickiin junalla, johon ostin lipun paikan päältä. Iltapäivä meni asuntolan käytäntöihin ja kämppään tutustuessa sekä valmistautuessa ensimmäiseen päivään UL:n vaihto-opiskelijana. Yhteensä kahtena orientaatiopäivänä saimme tietoiskun yliopiston käytännöistä ja toimintatavoista. Ensimmäiset viikot menivät uusiin ihmisiin tutustumalla ja omien kurssikäytäntöjen selvittämisellä.
 |
| Dinglen niemimaata |
Irlanti (iiriksi Éire)
Irlannin tasavalta on pinta-alaltaan Länsi-Suomen läänin kokoinen ja asukasluvultaan hieman alle Suomen väkiluvun: 4,6 miljoonaa. Irlannin viralliset kielet ovat englanti ja iiri (=irish paikallisittain). Iirin kieltä kuitenkin puhuu vain 5% väestöstä äidinkielenään, mutta jokainen lapsi opiskelee kyseistä kieltä ainakin peruskoulussa sekä jokainen tien viitta on kirjoitettu ensin iiriksi ja sitten englanniksi. Suurin osa kansalaisista on katolilaisia ja seuraavana tulevat protestantit. Ihmiset ovat kuitenkin jo maallistuneita eivätkä uskonnot näy muuten kuin lukuisien kirkkojen muodossa.
Kaupunki
 |
| Limerickin keskustan pääkatu O’Connell Street |
Limerick (iiriksi Luimneach) on Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki. Virallisesti asukasluku on 57 000, mutta ympäristöalueet mukaan lukien asukasluku lähentelee 100 000:ta. Kaupungin keskusta on pienien katujen ja matalien talojen täyttämä, jossa pubeja voi löytää irlantilaisen tavan mukaisesti melkein joka kulmasta. Limerickiä voi pitää opiskelijakaupunkina, sillä kahdessa sen suurimmassa kolmannen asteen koulussa on yhteensä yli 20 tuhatta opiskelijaa, mikä myös näkyy keskustan yöelämässä ti-to-iltaisin. Kaupungilla oli aikaisemmin suuri rooli Irlannin elektroniikkavalmistuksesta, mutta Dell-yhtiön siirrettyä tuotannon pois vuonna 2009 ei Limerickissä ole enää yksittäistä suurta teollisuuden haaraa. Kaupungista on hyvät yhteydet niin moottoriteitse kuin junallakin Dubliniin, jonne esim. ”Dublin Coach” –bussifirma kyyditsee 2,5 tunnissa. Lähin lentokenttä on 24 km päässä kaupungista (suoria lentoja sinne Suomesta en löytänyt).
Yliopisto
Oppilaitos on nimeltään University of Limerick, UL, (iiriksi Ollscoil Luimnigh), jossa koulutetaan laidasta laitaan eri opintolinjoja: liikuntatieteistä aina kvanttifysiikkaan. Yliopisto on perustettu vuonna 1972 ja yhteen laskettu opiskelijamäärä on n. 12 000. Koulutus on hinnoiteltu, mutta käytännössä valtio tukee opiskelijoita rahallisesti tässä suhteessa. UL profiloutuu erittäin kansainväliseksi yliopistoksi, sillä joka lukukausi koulu antaa opetusta yhteensä yli 1000 vaihto-opiskelijalle. Kampusalueelta löytyy yliopistorakennukset, opiskelija-asuntoja, urheilukentät ja –halli sekä ruokaloita ja jopa kaksi pubia.
Opinnot
 |
| University of Limerickin päärakennus |
Ennen vaihtoon lähtöä olin jo valinnut neljä kurssia (UL:ssa ”module”), mutta jouduin vaihtamaan niistä kaksi. Kurssien sisältökuvaukset sekä vaatimukset olivat puutteellisia ja asiat selkeytyivät vasta, kun oli käynyt keskustelemassa kurssin vastuuhenkilöiden kanssa. Loppujen lopuksi opintoni muodostuivat tuotannon ja tuotekehittelyn toiminnan ohjaamisesta.
Käytännössä kurssit vastasivat kandivaiheen loppuun ja maisterivaiheen alun kursseja. Olin kahdella kurssilla luokan ainoa Erasmus-oppilas. Lukukauteni kesti yhteensä 16 viikkoa, joista viimeiset kaksi oli pyhitetty tenteille.
Opetuksen taso oli suurin piirtein sama kuin Aallossa. Luennoille osallistuneiden määrät vaihtelivat 7-40 osallistujan välillä ja asiat käydään hyvin läpi luennoilla. Labroja sekä tehtävien tekoa ohjattiin myös hyvin ja koin tehtävien vaatimustason vastaavan kandivaiheen opintojani. Kurssien aikana huomasin kyllä miten paljon laajemman tiedollisen pohjan saamme Otaniemessä: irlantilaiset kanssaopiskelijat eivät aina tunteneet kovinkaan hyvin esim. Exceliä tai toisen insinöörialan termistöjä.
Irlantilaisten kanssa työskentely tuntui kuin työskentelisi taiteilijoiden kanssa. He olivat erittäin taitavia omissa hommissaan, mutta kun tuli kyse aikatauluista tai oman osuuden tekemisestä ennakkoon, teki mieli suomalaiseen työtäsmällisyyteen tottuneelle nostaa kädet ilmaan. Lisäksi koin useaan otteeseen olevani ryhmässä ainoa, jolla oli näkemystä töiden vaatimuksista. Paras tapa saada työt sujumaan oli jotenkuten koota porukka samaan paikkaan samaan aikaan. Tällöin työt etenivätkin joutuisasti eteenpäin.
Asuminen & eläminen
Asunnoksi sain yksityisen niin kutsutun ”off-campus”-opiskelijakämpän n. 2,5 km päästä kampus-alueelta ”Brookfield Hall Student Village”-nimisestä paikasta. Huoneisto oli kolmen hengen opiskelijasolu, jossa jokaiselle asukkaalle oli huoneen lisäksi wc/suihkutila. Yhteiset tilat koostuivat tupakeittiö-olohuone yhdistelmästä. Huoneet ja yhteiset tilat olivat siistit ja hyvin kalustettu: mm. petivaatteet kuuluivat vuokraan. Vuokraan kuului myös ”nopeaksi” mainostettu valokuituinternetyhteys, mutta minulla se kykeni vain juuri ja juuri pitämään Skype-puheluyhteyden Suomeen. Vuokraa maksoin koko syyslukukaudelta (4kk) yhteensä 2190 e, mikä silti tuntui verraten paljolta opiskelijabudjetille. Hinta oli kuitenkin samaa tasoa muihin opiskelija-asuntoihin verrattuna.
Liikkuminen asuntolan ja kampuksen välillä sujui kävellen tai vuokrahintaan kuuluvalla bussikuljetuksella. Bussilla kulkeminen oli välillä arpapeliä, sillä aikatauluiksi oli vain ilmoitettu bussin ”sukkulointi”-aikavälit. Riippuen liikenteestä bussi liikkui 20-45 min välein.
Ruuan hinta kaupassa oli hieman halvempaa kuin mitä Suomessa, mutta ei mielestäni merkittävästi. Sama koski perusolueiden kauppahintaa, mutta pubien hanahinnat olivat Limerickissä hinta-laatu -suhteeltaan selvästi Suomea halvemmat. Dublinin Temble Barin hinnat taas olivat jo Suomen hintoja lähenteleviä. Pubiruokailu oli Irlannissa myös edullista verrattuna ruuan laatuun. Esimerkiksi herkulliset ja kevyeksi lounaaksi sopivat päivän keitot maksoivat 5-6e. Pubiruokailua harrastin vain matkojeni aikoina, arkisin aterioin koulun ravintoloissa 4,5e – 6,5e hintaan. Mitään Kelan tyylistä ateriatukea Irlannissa ei ole. Salaattia ei juurikaan tunneta irlantilaisessa ruokaympyrässä, sillä kasviksia sai vain pyytäessä ja silloinkin ne olivat vain keitettyjä juurespaloja.
Sosiaalinen elämä
Kaveripiirini koostui pääosin Erasmus-opiskelijoista, mutta ystävystyin myös muutaman irlantilaisen kanssa vaihdon loppupuolella. Vaikka irlantilaiset ovat hyvin lämminhenkisiä ja avoimia, on heillä silti omat koulukiireensä ja kaveripiirinsä eikä heitä siksi näe tarpeeksi usein lyhyen vaihtolukukauden aikana. Yliopistolla oli onneksi ”Isohenkilö”-ohjelmaa vastaava ”Buddy”-ohjelma, jossa irlantilainen opiskelija esittelee hänelle valituille vaihto-opiskelijoille yliopistoa sekä irlantilaisia tapoja ja kulttuuria. Osallistuin tähän ohjelmaan ja konsepti oli mielestäni hyvä varsinkin vaihdon alkuaikoina. Jatkoin yhteydenpitoa buddyni kanssa koko vaihtoni ajan ja sainpahan opetettua hänelle jotain Suomestakin. Kansainvälisiä ystäviä sain kaiken kaikkiaan Irlannin lisäksi Ruotsista, Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Brasiliasta.
 |
| Giants Gausewayn luonnon luomat viisikuutioiset kivimuodostelmat Pohjois-Irlannissa |
Tien päällä
Jo vaihtoon lähdettyäni olin asennoitunut käyttäväni vapaa-aikaani irlantilaisten paikkojen tutustumiseen. Käytännössä tämä tarkoitti lähes joka viikonloppuisia reissuja ympäri vihreää saarta. Kaikkien isoimpien kaupunkien lisäksi ulkoilmaliikunta-kerhon viikonloppuvaellukset tarjosivat hyvät mahdollisuudet tutustua Irlannin luontoon. Osa matkoista oli suhteellisen edullisia pakettimatkoja, kuten matka Pohjois-Irlantiin, mutta vaihdon loppua kohden uskalsimme tehdä omiakin reissuja. Yksi näistä omista reissuista suuntautuikin jopa Mansaarelle asti. Matkustaessa Irlannissa julkisilla kannattaa kuitenkin aina varautua myöhästymisiin ja suomalaiselle logiikalle epäselviin aikataulu- ja paikkamäärityksiin.
Vaihdosta paluu
Kotiin Suomeen pääsin palaamaan suoritettuani viimeisen tenttini 21.12. Siistittyä huoneeni hyvästelin Limerickin 22. ja Irlannin 23. päivä. Dublinin + 10 asteinen keli vaihtui muutamassa tunnissa Helsingin -10 asteen pakkaseen, mutta onneksi kehoa ja mieltä lämmitti tyttöystävän kauan kaivattu halaus.
Mitä olen oppinut
Ennen kaikkea valmiuteni englannin kielellä puhumiseen parani huomattavasti vaihdon ansiosta eikä esitelmien pitäminen Lontoon kielellä enää pelota. Maailmankuvani avartui jälleen kerran, kun näin miten arkipäivän asioita hoidettiin toisella tavalla kuin mihin Suomessa olen tottunut. Huomasin lisäksi että, kun Pohjoismaita katsoo Euroopan suunnasta, maamme ovat todellakin lähes toistensa kopioita. Jutellessani toisten vaihtareiden kanssa sain myös paljon uutta tietoa eri maista. Ja jos nyt jotain konkreettista tuli opittua niin nyt tiedän miten tilastotieteen t-jakaumaa käytetään reaalimaailmassa.
Loppusanat
En sanoisi vielä tässä vaiheessa, että vaihtoon lähtö olisi ollut elämäni paras valinta, mutta erittäin hyvä se ainakin on ollut. Suosittelenkin vaihtoon lähtöä jokaiselle jo ihan vain siksi, että näkee miten muualla oikeasti eletään ja ajatellaan.
