Osakunnan kulttuurisihteeri Kaisa Kortelainen kertoo opinnoistaan Sibelius-Akatemiassa.
Sibelius-Akatemiassa huilistiksi opiskeleva Kaisa Kortelainen aloitti soittamisen 8-vuotiaana. ”Pidin siitä niin paljon, että jatkoin jopa riskaabelien teinivuosien yli ja lukioaikoina päädyin ensimmäisille musiikkikursseille. Niistä, sekä omalta opettajaltani sain kannustavaa palautetta, että minulla olisi mahdollisuuksia ammattimuusikon uralle ja nyt ollaan tässä.” Kaisa ei tosin muista ennen niitäkään aikoja juuri miettineensä muita vaihtoehtoja.
Kaisan isän mielestä tytär olisi sopinut paremmin hammaslääkäriksi. ”Oli kai huolissaan, onnistunko tällä alalla elättämään itseni. En ole siitä vieläkään aivan varma”, Kaisa toteaa. ”Kävin joskus sen keskustelun päässäni, että olenko kiinnostunut rahasta. Tässä ollaan, joten en taida olla. Ei minulla vain ole vaihtoehtoja: ainakaan vielä en ole keksinyt mitään mikä täyttäisi saman tarpeen, johon musiikki minulla vastaa. Se voi olla niin paljon; esteettistä, poliittista, älyllistä, mitä vain.”
Kaisa aloitti opinnot Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla vuonna 2010, jolloin hän kävi lukiota lopetellessaan Nurmeksesta käsin Helsingissä pari kertaa kuussa soittotunneilla. Vuonna 2011 hän pääsi sisään Akatemian 5,5-vuotiseen koulutukseen. Tällä hetkellä Kaisa on vaihdossa Pariisin konservatoriolla.
Opiskelu Sibelius-Akatemiassa koostuu Kaisan mukaan omasta harjoittelusta, soittotunneista, muutaman hengen kokoonpanoissa soittamisesta eli kamarimusiikista ja orkesteriharjoituksista. Yleensä kerran viikossa istutaan teorian, säveltapailun sekä musiikkihistorian luennoilla. Valinnaisuuttakin opintoihin sisältyy: ”Voi ottaa enemmän pedagogiikkaa, teoriaa tai sivuinstrumentteja oman kiinnostuksen mukaan melko kivasti”, kertoo Kaisa, joka soittaa itsekin myös piccoloa ja pianoa, mutta lisää: ”Meidän osastolla on kuitenkin se oletus, että kaikki ovat pääasiassa juuri sen oman instrumentin kanssa kehittymistä harjoittelemassa.”
Opintojen aikana Kaisa on lisäksi tehnyt työkseen keikkoja ja soittanut koulunsa kapellimestareiden harjoitusorkesterissa. ”Osakunta taitaakin sitten muuten olla aika lailla ainoa - ja erittäin tervetullut - muu kuin musiikkiin liittyvä vapaa-ajan juttuni.”
Parhaaksi asiaksi opinnoissaan Kaisa nimeää sen koulun ympärille tuoman laajan kollegojen verkoston. ”Samojen ihmisten kanssahan tulen todennäköisesti myöhemmin työskentelemään”, huomauttaa Kaisa. ”Myöskin se, että saa mennä luennoille kuuntelemaan itseään viisaampia asiassa, josta on kiinnostunut, on mahtavaa.”
Haastavinta opinnoissa on Kaisan mielestä oppia olemaan tyytyväinen harjoittelunsa määrään, sillä aina voisi soittaa enemmän. Henkisesti rasittavana hän on kokenut myös sen, että kyseessä on luova ala, joka kuitenkin samalla vaatii myös jatkuvaa hienomotorista harjoitusta ja työtä: ”Inspiraatiota ei vain voi jäädä odottelemaan, vaan niinäkin päivinä, kun ei ihan tuntuisi siltä, että haluaisi, niin on tehtävä töitä”, Kaisa kertoo. ”On tietenkin rankkaa turhautua asiaan, jota kuitenkin rakastaa. Vanhemmilla on varmaan joskus jotain samanlaisia tunteita uhmaikäisten lasten kanssa...”
Kenelle Sibelius-Akatemia sitten sopii? ”Sille, joka ei elämässään halua mitään muuta”, kuuluu Kaisan vastaus. ”Pitää olla aika varma siitä. Tämä on isoksi osaksi yksinäistä touhua, joten on pakko tykätä siitä mitä tekee. Muuten on vaikea löytää järkeä harjoitteluun esimerkiksi kauniina kesäpäivänä tai siinä vaiheessa, kun täytyykin miettiä, voiko lähteä vuodeksi Intiaan reissaamaan, ettei soittotaito vaan häviä. Täytyy olla myös luonnetta ja jotain sanottavaa, sillä mikään ei ole pahempaa kuin yhdentekevä taide.”
Kaisan mukaan huilistina hänen pitäisi tähdätä käytännössä orkesterimuusikoksi tai opettajaksi. ”Mutta jos ollaan rehellisiä, minä haluaisin tehdä taidetta, jolle on tarve, eikä se tarkoita valtavan kulttuuritarjonnan meressä pisarana olemista, jossa ui pelkkiä kukkahattutätejä.” Tällä hetkellä Kaisan tulevaisuudenhaaveisiin kuuluvat kommuuni, omavaraistalous sekä Itä-Suomi ja näihin liitettynä musiikki. ”Mitä se sitten meinaakaan ja mikä osa tästä tulee toteutumaan, jääköön nähtäväksi!”
IRIS PITKÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti