Kirjoittelen tätä kuraattorin palstaa toivottavasti viimeistä kertaa. Kauteni päättyy vuodenvaihteessa ja Pekka ottaa kuraattorin vastuullisen tehtävän pienille harteilleen. On siis koittanut klassisen kuraattorin jäähyväiskirjoituksen hetki.
Oma opiskeluaikani on ollut monella tapaa tiiviissä sidoksessa Karjalaiseen Osakuntaan. Muuttaessani Helsinkiin vuonna 2004 en tiennyt osakunnista paljoakaan. Opin asiat kuitenkin nopeasti varsinkin, kun sain toisena opiskeluvuotena asunnon osakunnan kautta. Matkan varrella onkin sitten tarttunut matkaan kaikennäköistä oppia aina juhla- ja tarjoiluetiketistä taloyhtiön hallintoon. Tärkein osakunnan antama opetus on ehkäpä kuitenkin ollut se, että omia juuriaan voi ja kannattaa arvostaa, mutta toki aina tyylillä. Epäsuorasti osakunta on antanut vielä enemmän – kärkipäässä suurimman osan nykyisistä ystävistä sekä avopuolison. Kokemuksella voin sanoa, että osakuntatoiminta todellakin kannattaa!
Henkilökohtainen osakuntaurani huipentui lopulta kuraattorin virkaan vuosina 2012-13. Elämä kuraattorina on ollut pääosin hauskaa. Toki töyssyjä mahtuu aina matkan varrelle, mutta voin rehellisesti todeta, että olen nauttinut kaudestani kuraattorina. Tämä taasen johtuu siitä, että Karjalaista Osakuntaa on helppo vetää. Kun olen verrannut omaa osakuntaamme muihin vastaaviin, on minua silloin tällöin hämmästyttänyt se, miten paljon osakunnan toiminta nähdään muualla usein personoituvan kuraattoriin. Minusta näin ei pitäisi kuitenkaan olla. Toki puheenjohtaja-kuraattori on aina tietynlainen keulakuva ja osakunnan ”ykkösedustaja”, mutta itse toiminnan kannalta ei ole hyvä, jos kuraattori on mukana kaikessa. Hänhän on se ”vanha pieru” mitä suurimmassa määrin!
Kuraattorin sopivasti taustalla pysyttelevä rooli vaatii kuitenkin sitä, että osakunnassa on osaavia ja vastuunsa kantavia virkailijoita. Onnekseni tämä on Karjalaisen Osakunnan kohdalla pitänyt paikkansa enemmän kuin hyvin. Kertaakaan minun ei ole tarvinnut pelätä, että osakunnan viroissa olisi ollut vääränlaisia ihmisiä. Haluankin lausua mitä parhaimmat kiitokset kaikille viimeisen kahden vuoden aikana eri osakunnan tehtävissä toimineille!
Lopuksi haluan vielä jakaa omat pikamuisteluni uudesta kuraattoristamme Pekasta. Tapasin Pekan ensimmäistä kertaa, kun hän tuli fysiikkaa opiskelevana fuksina osakunnalle vuonna 2005, jolloin olin itse fuksimajuri. Pekka oli välittömästi mukana lähes kaikessa ja hänelle taidettiin sälyttää heti, monien muiden pikkuvirkojen lisäksi, taloudenhoitajan vastuullinen tehtävä. Pekan saikin nopeasti lempinimen ”Nakki-Pekka”. Siloposkisesta pikkupojasta tuli näin nopeasti varsinainen osakunnan monitaituri (ja rappion rakastaja), mistä useimmat hänet nykyisin tuntevat. Toivotankin ”Nakille” hyvää jatkoa (ehkäpä) viimeisessä osakuntanakissa.
Lisää tarinoita omista ja myös Pekan huimista seikkailuista voin kertoa kuraattorinvaihtokaronkassa, kun luovutan ”kuraattorinlätkän” virallisesti eteenpäin. Tulkaa siis kaikki sinne.
Nähdään Osakunnalla!
Oma opiskeluaikani on ollut monella tapaa tiiviissä sidoksessa Karjalaiseen Osakuntaan. Muuttaessani Helsinkiin vuonna 2004 en tiennyt osakunnista paljoakaan. Opin asiat kuitenkin nopeasti varsinkin, kun sain toisena opiskeluvuotena asunnon osakunnan kautta. Matkan varrella onkin sitten tarttunut matkaan kaikennäköistä oppia aina juhla- ja tarjoiluetiketistä taloyhtiön hallintoon. Tärkein osakunnan antama opetus on ehkäpä kuitenkin ollut se, että omia juuriaan voi ja kannattaa arvostaa, mutta toki aina tyylillä. Epäsuorasti osakunta on antanut vielä enemmän – kärkipäässä suurimman osan nykyisistä ystävistä sekä avopuolison. Kokemuksella voin sanoa, että osakuntatoiminta todellakin kannattaa!
Henkilökohtainen osakuntaurani huipentui lopulta kuraattorin virkaan vuosina 2012-13. Elämä kuraattorina on ollut pääosin hauskaa. Toki töyssyjä mahtuu aina matkan varrelle, mutta voin rehellisesti todeta, että olen nauttinut kaudestani kuraattorina. Tämä taasen johtuu siitä, että Karjalaista Osakuntaa on helppo vetää. Kun olen verrannut omaa osakuntaamme muihin vastaaviin, on minua silloin tällöin hämmästyttänyt se, miten paljon osakunnan toiminta nähdään muualla usein personoituvan kuraattoriin. Minusta näin ei pitäisi kuitenkaan olla. Toki puheenjohtaja-kuraattori on aina tietynlainen keulakuva ja osakunnan ”ykkösedustaja”, mutta itse toiminnan kannalta ei ole hyvä, jos kuraattori on mukana kaikessa. Hänhän on se ”vanha pieru” mitä suurimmassa määrin!
Kuraattorin sopivasti taustalla pysyttelevä rooli vaatii kuitenkin sitä, että osakunnassa on osaavia ja vastuunsa kantavia virkailijoita. Onnekseni tämä on Karjalaisen Osakunnan kohdalla pitänyt paikkansa enemmän kuin hyvin. Kertaakaan minun ei ole tarvinnut pelätä, että osakunnan viroissa olisi ollut vääränlaisia ihmisiä. Haluankin lausua mitä parhaimmat kiitokset kaikille viimeisen kahden vuoden aikana eri osakunnan tehtävissä toimineille!
Lopuksi haluan vielä jakaa omat pikamuisteluni uudesta kuraattoristamme Pekasta. Tapasin Pekan ensimmäistä kertaa, kun hän tuli fysiikkaa opiskelevana fuksina osakunnalle vuonna 2005, jolloin olin itse fuksimajuri. Pekka oli välittömästi mukana lähes kaikessa ja hänelle taidettiin sälyttää heti, monien muiden pikkuvirkojen lisäksi, taloudenhoitajan vastuullinen tehtävä. Pekan saikin nopeasti lempinimen ”Nakki-Pekka”. Siloposkisesta pikkupojasta tuli näin nopeasti varsinainen osakunnan monitaituri (ja rappion rakastaja), mistä useimmat hänet nykyisin tuntevat. Toivotankin ”Nakille” hyvää jatkoa (ehkäpä) viimeisessä osakuntanakissa.
Lisää tarinoita omista ja myös Pekan huimista seikkailuista voin kertoa kuraattorinvaihtokaronkassa, kun luovutan ”kuraattorinlätkän” virallisesti eteenpäin. Tulkaa siis kaikki sinne.
Nähdään Osakunnalla!
ANTTI SAARELAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti